HERMOSTUNEISUUS

PSYYKKISET OIREET

MASENNUS

Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyshäiriöistä ja suurin yksittäinen psyykkisen työ- ja toimintakyvyn menettämisen syy. Se voi aiheuttaa suurta kärsimystä ja huomattavaa toimintakyvyn heikkenemistä usealla elämänalueella. Joillekin masennus voi olla vain ohimenevä mielialan alavireinen jakso. Toiset voivat kärsiä vaikeasta masennuksesta, johon liittyy toivottomuuden kokemista. Masennus tuottaa aina inhimillistä kärsimystä sekä masentuneelle itselleen että hänen läheisilleen. 

Masennuksen keskeisiä oireita ovat mm. mielialan lasku, kiinnostuksen ja mielihyvän kokemisen menettäminen, itseluottamuksen väheneminen, itsesyytökset, päätöksenteon vaikeudet, keskittymis- ja aloitekyvyn heikkeneminen, univaikeudet ja ruokahaluongelmat. Näitä oireita voi kuitenkin esiintyä kenellä tahansa osana normaalia mielialan vaihtelua. Masennussairaus voidaan todeta, jos oireet ovat yhtäjaksoisesti kestäneet yli 2 viikon ajan. Vuosittain viisi suomalaista sadasta kärsii masennuksesta. Masennus on yleinen sairaus, mutta vain vähemmistö hakee siihen apua. 

Masennukseen on olemassa tehokkaita hoitoja, joista ehkä yleisimmät ovat psykoterapia ja lääkehoito. Tärkeää on hakeutua lääkärin vastaanotolle tarkempiin tutkimuksiin. Hoitomuodon valinta ja lääkehoito määräytyvät yksilöllisesti masennuksen vaikeuden ja potilaan elämäntilanteen mukaan.

AHDISTUS

Ahdistus on tunnetila, jonka voi tuntea mielessä ja ruumiissa. Henkisiä tuntemuksia ovat huolestuneisuus, hermostuneisuus, epävarmuus, tuskaisuus, pelokkuus ja jopa paniikki. Ruumiillisia oireita ovat vapina, sydämentykytys, hikoilu, huimaus. Usein ahdistukseen liittyy unihäiriöitä. 

Ajoittainen ahdistuneisuus kuuluu jokaisen ihmisen elämään ja on elimistön sopeutumisreaktio, joka menee ohi. Ahdistuksen helpottamisessa auttaa, jos kykenee löytämään syyn siihen. 

Ahdistus toimii usein peitetunteena jollekin mieleen pyrkivälle tunteelle (kuten suru, viha, kateus, mustasukkaisuus), jota henkilö ei jostain syystä sillä hetkellä voi tuntea vaan työntää aktiivisesti pois tajunnastaan. Seurauksena on painostava ja puristava ahdistus.

Ahdistus muuttuu patologiseksi, jos se kestää kohtuuttoman pitkään, on jatkuvaa ja suurta eikä siihen löydy selkeää ulkoista syytä. Tällöin voidaan jo puhua ahdistuneisuushäiriöstä. Pitkittynyt ahdistuneisuus haittaa elämää huomattavasti ja silloin on hyvä harkita avun hakemista.

PSYKOSOMAATTINEN OIREILU

Kun ruumiillisille oireille ei löydy lääkärin tutkimuksissa riittävää selitystä eivätkä oireet liity tunnettuihin fyysisiin sairauksiin, on kyse psykosomaattisista oireista. Esimerkiksi erilaiset kipuoireet, suolisto- ja sydänoireet tai stressiin liittyvät oireet voivat olla psykosomaattisia, jolloin niiden taustalta ei välttämättä löydy rakenteellista elinvauriota. Nykytutkimuksin voidaan osoittaa, miten paljon psyykkiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat elimistön toimintoihin ja päinvastoin.  

Tutkimusten mukaan jopa 60–80 %:lla ihmisistä esiintyy viikoittain oireita ja tuntemuksia, joihin ei pystytä osoittamaan fyysistä syytä. Toisinaan oireilu on selvästi voimakasta ja pitkäkestoista, jolloin on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle tutkimuksiin. Vaarana on, että potilas jää yksin oireidensa kanssa. Psykosomaattiset oireet eivät ole luulottelua, vaan ne ovat kuin kehonkieltä – ja sillä voi olla meille tärkeää sanottavaa.  

Kun oireiden fyysiset taustasyyt on suljettu pois, voidaan psykosomaattista oireilua hoitaa tuloksekkaasti. Hoito on usein oireenmukaista ja yksilöllisesti potilaalle suunniteltua. Hoitomuotoina on pieniannoksinen masennus-, uni- tai kipulääkitys sekä säännöllinen ja luottamuksellinen hoitosuhde terveydenhuollon ammattilaiseen. Monet hyötyvät myös psykoterapiasta, jossa voi oppia tunnistamaan, mitä itsessä tapahtuu ja millä tavoin ajatukset, tunteet ja mielikuvat ohjaavat kehon toimintaa ja vaikuttavat omaan hyvinvointiin. Lisäksi hyvät sosiaaliset suhteet ja turvaverkosto auttavat kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä.

JAKSAMISVAIKEUDET

Jaksamisen rajoja koettelevat lisääntyneet vaatimukset tai vaikeudet työelämässä ovat monelle tuttua. Joillakin oma vaatimustaso saattaa olla kohtuuton jaksamisen kannalta. Jaksamistamme haastaa myös muun muassa oma tai perheenjäsenen sairastaminen, ristiriidat ihmissuhteissa, toistuneet pettymykset tai menetykset tai liian tiukalle mennyt taloudellinen tilanne. Tällaisissa tilanteissa tilanteen arviointi on altis hämärtymään ja kaventumaan, joskus vääristymäänkin.  

Keskustelemalla ulkopuolisen ammattilaisen kanssa saa tukea ja tarkempaa näkemystä sekä kannanottoa tarpeellisiin jatkotoimenpiteisiin.

ELÄMÄN KRIISIT

Kohtaamme elämän aikana sekä kehitykseen kuuluvia että vastoinkäymisten ja onnettomuuksien aiheuttamia kriisejä. 

Kehitykseen liittyviä kriisejä ovat nuoruusiän ja aikuistumisen kriisi, keski-iän kriisi ja vanhenemisen kriisi. Muita kriisien aiheuttajia ovat fyysinen sairastuminen, työttömyys, irtisanotuksi tuleminen, parisuhteen puuttuminen tai suhteen päättyminen, lapsettomuus, lapsien kotoa lähteminen ja taloudellinen turvattomuus. Myös elämässä toistuvat asiat kuten muutto ja työpaikan vaihto aiheuttavat tavallisesti ohimenevän kriisin.

Jokainen reagoi kriisiin yksilöllisesti. Toiset aktivoituvat ja toiset lamaantuvat. Tavallisia oireita ovat unettomuus, vaikeus keskittyä ja ohimenevänä ilmaantuva tai pysyvämpi ahdistuneisuus.

Kriisit kuuluvat elämään. Psykiatrin luokse hakeutuminen on tarpeen, jos oireet kaipaavat lievitystä tai jos haluaa ymmärtää paremmin omaa suhtautumistaan kriisiin. Psykiatria voi tavata myös vahvistaakseen omia selviytymiskeinoja kriisissä. Kriisi saattaa palauttaa mieleen aikaisemmin koetun kriisin ja siihen liittyviä tunteita. Psykiatrin arvio psykoterapian tarpeesta voi näissä tilanteissa olla hyödyksi.

PARISUHTEEN ONGELMAT

Parisuhde on elämän keskeinen ja intensiivisin ihmissuhde. Molemmat puolisot tuovat suhteeseen omien toiveidensa lisäksi kaikki aikaisemmat pettymyksensä. Molemmilla on myös oma tapansa suhtautua elämään ja sen tuomiin vaatimuksiin ja vastoinkäymisiin. Kummankin perhetausta sekä perheen tavat ja tottumukset vaikuttavat näihin tapoihin. Puolisoiden yksilöllinen tapa olla on aina erilainen kuin toisen tapa. Tämä erilaisuus on syynä pienempiin ja suurempiin ristiriitoihin parisuhteessa. 

Ristiriitoja on onnellisessakin parisuhteessa ja välillä on tilanteita, joissa keskinäinen keskustelu ei yksin riitä ratkaisemaan syntynyttä ristiriitaa. Käynti psykiatrilla auttaa usein ymmärtämään paremmin omaa sekä toisen käyttäytymistä ja antaa näin mahdollisuuden ratkoa ongelmaa eteenpäin. 

Psykiatrikeskuksessa voit tavat psykiatria yksin tai yhdessä puolisosi kanssa.

UNIHÄIRIÖT

Unentarve on yksilöllinen, yleensä 6-9 tuntia, mutta unen rakenne voi myös muuttua iän myötä. Jokaisella on joskus unihäiriöitä, yli kaksi kolmasosaa kokee satunnaisesti unettomuutta ja 4-10 %:lla aikuisista se on pitkäaikainen oire. Jos unettomuus jatkuu pidempään, alentaa toimintakykyä tai heikentää elämänlaatua, kannattaa hakeutua lääkärille. 

Syyt unettomuuden taustalla on tärkeä selvittää. Tavallisin unettomuuden muoto on toiminnallinen unettomuus, jota voi aiheuttaa esim. elämänmuutokset, koettu stressi, huolet tai suru. Unettomuus voi liittyä myös moniin sairauksiin tai niiden hoidossa käytettyihin lääkkeisiin, mm. masennus, ahdistus, kiputilat, uniapnea ja levottomat jalat -oireyhtymä. 

Säännöllinen elämänrytmi, liikunta, terveellinen ruokavalio, liiallisen alkoholinkäytön ja kofeiinin välttäminen edistävät unta. On myös hyvä rauhoittaa elämää joitain tunteja ennen nukkumaanmenoa, etenkin jos on ongelmia unen kanssa. Myös erilaiset rentoutumisharjoitukset voivat auttaa unen saamisessa.  

Mikäli elämäntapojen muuttamisella tai lääkkeettömillä keinoilla ei saada apua uniongelmiin, voi lääkärin kanssa pohtia lääkkeellisiä keinoja hankalien ja elämänlaatuun vaikuttavien uniongelmien hoitamiseksi. Alkuun on syytä selvittää unettomuuden laatu. Unettomuus voi olla vaikeutta nukahtaa, pysyä unessa tai liian varhaista heräämistä.  

Unettomuuden hoitoon voidaan käyttää varsinaisia unilääkkeitä, joista yleisimpinä käytössä ovat ns. bentsodiatsepiinijohdannaiset. Pidempiaikaisesti käytettyinä niihin liittyy riippuvuusriski, minkä vuoksi niitä suositellaan käytettävissä lyhyissä jaksoissa tai esim. masennuksen hoidon alussa ennen kuin tietyt masennuslääkkeet alkavat vaikuttaa myös masennukseen liittyvään uniongelmaan. Nykyään käytetään enenevässä määrin unettomuuden hoidossa muita lääkkeitä, etenkin väsyttäviä masennuslääkkeitä pieninä annoksina, melatoniinia ja väsyttävää antihistamiinia. Melatoniini on elimistön oma unta edistävä hormoni, jota saa sekä käsikauppa- että reseptilääkkeinä. Melatoniinin pidemmästä käytöstä on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Pitkäaikaisen unilääkkeen käytön lopettaminen on syytä tehdä asteittain ja vähitellen.